Jjep, otsikko kertonee kaiken. Ahdistaa, kun kaikki on taas niin sekavaa. Ja surettaa, kun on yhden ystävän kanssa välit poikki (tämän aloitteesta siis). Pahinta ja vaikeinta tässä sairaudessa tuntuu olevan ihmissuhteiden kasassa pitäminen. En vain yksinkertaisesti osaa. Eikä aina ole edes tarpeeksi voimia siihen. Kovin moni ei tiedä tästä sairaudesta, enkä tiedä miten heille siitä voisi ees kertoa. Joo moi, mulla on Bipolaarinen oireyhtymä, ollaanko vielä ystäviä? Ääh en mä tiiä. Ei sitä voi ymmärtää noin vaan... Enkä tietysti odotakaan keneltäkään täyttä ymmärrystä sillä sekunnilla, mutta... Kunpa ees joku, ees vähän, tajuis ja tietäis, miltä musta tuntuu. :'s En tiedä miksi mulla soi päässä Guns N' Roses:in 'Don't cry'-biisi päässä.. Huoh. Surku.