Hmmmh, kyllä v*tuttaa kun menin juomaan, vaikka tiiän ettei se tee mulle yhtään hyvää. ;S Täytyis tosissaan yrittää olla ilman, ja pystynkin siihen varmasti, mut se vaatii paljon... En toki kylläkään nimeäisi itseäni alkoholistiksi, koska en nyt niiiin usein juo, enkä ikinä siihen asti että sammuisin, mutta on se on tarpeeksi paha jo muutenkin tän lääkityksen kanssa. Ja kun ois viä tiedossa että yhellä kaverilla ois yhtä ainetta mitä tahtoisin kokeilla ja.... Ei helvetti :S Miksi en vain ole normaali ihminen joka EI koskisi mihinkään päihteisiin tai muihin ja mieli ois tasapainossa. Pääsenkö koskaan tasapainoon edes itseni kanssa? Välillä tuntuu, ettei siitä tule ikinä mitään. Toisinaan olen ihan tyhjä sisältä, en tiedä mistään mitään enkä tunne mitään. Toisinaan taas mieleni on yhtä sekasortoa, ajatukset rientää, hypin paikasta toiseen enkä ajattele mitä teen. Tää on niin raskasta. Tahtoisi vaan olla ihan hyvällä ja levollisella mielellä. Psykekin kysy, että koska olen tuntenut oloni viimeksi NORMAALIKSI. Sanoin, etten edes muista koska viimeksi. Siitä on niin pitkä aika.

Ihan kun mut ois kahlittu tähän olotilaan koko mun loppuiäkseni. ;S