En oikein osaa sanoa miltä minusta nykyisin tuntuu. No toisaalta, on ollut nyt todella hyviä päiviä, jos nyt niin voisi sanoa. Mulla on uus masennuslääkitys, tosin sellainen jonka vaikutus tulee paljon myöhemmin kuin normeissa masennuspillereissä, mutta tuntuu että se ois jo vähän tehonnut. Tiedättekö mikä muu 'piristää' mua? Se, että olemme tavallaan pitäneet poikaystäväni kanssa taukoa, emme ole nähneet yli viikkoon eikä pidetä juurikaan yhteyttä (vaikka asumme yhdessä mutta hän on nyt armeijassa jneeeeeeeeee), ja se tuntuu mielestäni todella hyvältä! Siis, olemme jutelleet tästä, tai siis minä olen, että tarvitsen jotenkin omaa aikaa ja tilaa... Ja kun olen sitä saanut, tuntuu kuin olisin paljon onnellisempi, johtuisikohan se siitä kun olen itsekseni ja vastaan myöskin itse itsestäni? Ettei ole ketään, joka tavallaan huolehtii ja katsoo perään. Tottakai olen kiitollinen poikkikselleni että hän on jaksanut 'vahtia' minua niinä aikoina, kun vetelin unipillereitä sun muita täysin holtittomasti ja väärin jne.. Mutta meillä on ollut ja on yhä omat vaikeutemme suhteessamme, ja ajatus 'erosta' tuntuu jotenkin niin... Oikealta. En minä tiedä. Kun olen ollut itsekseni, olen jaksanut nähdä paljonpaljon enemmän kavereita, vastannut aika hyvin puhelimeen, ja mikä on ehkä parasta, en ole ollut niin masentunut, en edes muista koska olisin viimeksi itkenyt! Hitsi, tää on niin outoa. Olenko ihan paska ihminen, kun tämä tuntuu niin hyvältä? Olenko? :S Kai minullakin on oikeus olla onnellinen, vaikka se tarkoittaisi olla sinkkuna tai jotain mutta....

Mutta tässä vaan on sekin että pitäisi muuttaa, etsiä uus kämppä ja tsillee. Harmi vain, olen opiskelija, jolla EI OLE VARAA mihinkään kalliiseen yksiöön :s Onko tämmöisellä ns. sairaalla opiskelijalla oikeutta saada muutakuin sitä perus opinto- ja asumistukea? Se on niin helvetin vähän kuitenkin mitä sieltä annetaan, enkä mie vois muuttaa oikeen kenenkään kanssa puokkiin mihkään. Tartten sen oman rauhan, että on parempi olla jne. Tietty kaikkihan sitä varmaan haluis, en nyt tahdo kuulostaa joltain jolle mikään ei kelpaa, mutta se nyt vaan on niin. Kyllä tää sairaus vaikuttaa tuommoisiinkin asioihin. Jos joku tietää, onko mulla mahollisuuksia saada jotain muitakin tukia että voisin asua yksikseni jossain yksiössä, niin kertoilkaa. Kun töissä ja koulussa molemmissa en voi missään nimessä käydä vielä, en nyt niin terveeksi itseäni tunne... Vaikka kai se ois melkein pakko jostain sitä rahaa hommata mut....