Ensi maanantaina taas. Ihan hitsin kiva juttu : )) Pääsee vähä purkaan näitä tyhmiä ajatuksia sun muita. Niin ja anteeksi muuten kun en ole täälläkään hetkeen kirjoitellut. On ollut niin paljon asioita.

Muun muassa oon pohtinut pitkään suhdettani, jolle tulisi pian 4 vuotta täyteen. En vain yksinkertaisesti taida enää jaksaa tätä. Tai ehkä jaksan, mutta en tiedä tahdonko. Olemme kasvaneet niin erilleen. Ja minun totisesti pitäisi varmaankin ottaa aikaa itselleni, tämän sairaudenkin takia jota hoidetaan vasta nyt, ois vaan pitänyt hakea apua jo aikoja sitten... :S Ja mun menneisyys on sellainen, jota en itsekään ole vielä hyväksynyt. En minä tiedä. Tuntuu toisaalta vaan niin pahalta ajatella, että neljä vuotta menisi ihan hukkaan. :S Tottakai rakastan miestäni, omalla tavallaan, mutta en enää tunne sitä vetovoimaa häneen, kuin ennen. Tuntuu ennemminkin, että tämä suhde on vain tottumus. Olenko ihan kamala ihminen? Me nykyisin riitelemme lähes jatkuvasti, useimmiten asiat liittyvät jollain tapaa minuun ja sairauteni 'aiheuttajaan' (paska lapsuus jne), ja sekin tuntuu todella pahalle. Mitä jos saisin asioitani vähän järjestykseen, itselleni hyvän ja jatkuvan hoidon, olisiko sitten suhteemme parempi? En vain jaksa ylläpitää sitä nyt kun olen pahimmillani. Pitäisikö minun laittaa tämä suhde jäihin ja yrittää uudestaan joskus, jos siltä vielä tuntuu? Uskokaa pois, olen ajatellut tätä, yli vuoden jo. Ei ole mikään yhtenä iltana tekaistu hätäinen päätös.

What should I do...