On niin kauheen vaikeeta ylläpitää ihmissuhteita niiden kanssa, jotka ovat jo valmiiksi päättäneet, että inhoavat minua loppuikänsä. En tule perheeni kanssa toimeen, en ole oikeen ikinä tullut. Nykyään vielä huonommin. Toisaalta, silloin kun asuin vielä kotona, niin olivat asiat silloinkin aika pahalla tasolla. Henkistä ja vähän fyysistäkin väkivaltaa on ollut aina. Eikä se muutu miksikään, johtuuko se minusta? Tiedän, olen sairas ihminen, mutta en minä oikealta luonteeltani ole paha. Nytkin vain olen niin väsynyt heihin ja... Niin. Haluaisin vain, että joku heistä ymmärtäisi. Mutta sitä ymmärrystä en tule ikinä saamaan, vaikka kuinka olen sitä pyytänytkin. Harmittaa vain että olen perheemme ja suvumme ainoa 'musta lammas', vain koska satun olemaan mielenterveydeltäni hieman... pipi.

Oikeuttaako se vihaamaan toista niin paljon? Ilmeisesti. Tarkoittaen tällä nyt isääni, joka ei ole koskaan 'hyväksynyt minua sellaisena kuin olen.' Kiitos iskä, niin mäkin sua!